Äitikullallani on tajuttoman typerä tapa sanoa, jaffaa keltaiseksi jaffaksi. Otetaanpas esimerkki:
Hesen tarjoilija: Mitäs juomaks?
Minä: Jaffa.
Äiti: Semmonen keltanen jaffa.
Kukaan tyhmempihän ei siis tajua, että jos sanoo JAFFA niin se on silloin sitä keltasta jaffaa. Voinhan mäkin sanoo, että saisko sitä punasta jaffaa, mutta kun sanoo vaan jaffa niin se on se perus aito oikea KELTAINEN JAFFA. Äiti, siirry kaksituhattaluvulle.
Jaffa on yksistään riittävän typerä sana.

Kumpi on parempi juoma, jaffa vai kokis? Ite juon yleensä kokista.. Mutta viime aikoina on ruennut jaffakin maistumaan. Joskus ihan huomaamattani otan hesellä jaffan, vaikka piti ottaa kokis.. Täytyy skarpata. Kokis forever!

Äitini luulee myös, että jaffa auttaa oksennustautiin. Joka kerta kun joku meistä ihanista jäkikasvun tapaisista on sairastanut oksettajaa, niin äiti kantaa kotiin litrakaupalla jaffaa. Hyötyyhän tästä toki sekin osapuoli, joka ei ole sairas vaan saa litkiä sitä jaffaa sitten ja lisää vaan tulee kaappiin. Terveyttä parantivia vaikutuksia en kyllä ole huomannut. Aina on tuo niin ihana keltainen juoma tullut ylös, siinä missä muukin ruoka, kun oksettaja yllättää... No, antaa äidin elää ihanassa keltainen jaffa-maailmassaa.
Tukevaa jaffaa, peace!